Haaveilua

Huomaan haaveilevani meidan uudesta talosta miltei koko ajan.  Tuntuu mahtavalta paasta laittamaan omaa kotia, silla olemme asuneet viimeiset seitseman vuotta vuokralla, ensin nelja vuotta Dubain talossa ja nyt kolme vuotta tassa Englannin talossa.  Meidan uusi koti on ihan siisti ja hyvin pidetty, mutta siina on asunut eras vanha herra vuosikymmenien ajan ja niin ollen materiaalit ovat aika retroja.  Me remontoimme kotia pikkuhiljaa ja tulemme kaymaan lapi kaikki tilat.  Olen tosi malttamaton tyyppi ja keskeneraisyytta on vaikea sietaa, mutta yritan ottaa iisisti.  Aika ja voimavarat eivat riita massiiviseen kertaheitolla remppaan, silla meidan pitaa jarjestella kaikenmoisia asioita ja samalla varmistaa muunmuassa lasten sopeutuminen uuteen kotiymparistoonsa.  Toisaalta myos on hyva ettei remonttia tehda liian nopeasti, jos joutuisi tekemaan paatoksia hataisesti voisi tulla tehtya vaaria materiaalivalintoja.

Nyt kun kaikki meidan pojat ovat koulussa minulla on ruhtinaallisesti omaa aikaa miettia talojuttuja.  On aika parasta istahtaa kahvilaan sisustuslehtien kera, etsien ideoita omaan kotiin.  Samalla tulee myos kaytya lapi kaikki vanhat lehdet joita en todellakaan aio raahata mukaani muuttokuormaan.  :-)