Saamattomuutta

Ostin jo melkein vuosi sitten Habitatista valokuvakehykset, joita olin jo pidemman aikaa ihastellut.  Ajattelin sijoittaa kummankin johonkin tilaan pieneksi varipilkuksi muuten aika hillityn variskaalan kotiimme.  Tiesin jo kehyksia ostaessa, mitka valokuvat niihin tulisi.  Eras ihana ystavani otti Dubaissa meista perhekuvia ja niista tuli niin kivat etta haluan pari niista esille.  No, nyt siis melkein vuosi kehysten ostosta ne ovat edelleenkin tyhjina, olen vaan sysannyt ne tyopoydalle parempaa hetkea odottamaan.  Arghs, olen aina valilla niin saamaton pienten juttujen suhteen... arsyttavaa!  Valokuvien kehyksiin asettelu on tokannyt oikeastaan siihen, ettei meilla ole printteria ja minulle on ollut jotenkin tosi "vaikeaa" vieda kuvia muistitikulla vaikka Boots:iin tulostettaviksi.  Pitaisi siis ryhdistaytya asian suhteen.  Ehka olisi paras kuitenkin ostaa se printteri, kylla sille kayttoa olisi, mutta en jaksaisi taas yhta tekniikkarotiskoa nurkkaan kyhnottamaan.  Inhoan yli kaiken tuollaisia laitteita ja varsinkin kaikenmaailman johtoja sun muita.  Tassa vuokrakodissa niita onkin mahdotonta saada piiloon, ja saan harmaita hiuksia niita katsellessa.  Oi kuinka kaipaankaan vanhaa Toolon asuntoamme jossa asuimme silloin joskus!  Se rempattiin kokonaan ja oman sahkosuunnitelman myota kaikki kamala oli ihanasti poissa nakyvista.  <3